lähden kävelemään kohti rantaa päälläni on merinokerrasto sadeasu
vedenpitävät kengät villapipo vesitiivis reppu uimapuku vedenpitävän repun sisällä
on vedenpitävä gopro hero kahdeksan kamera tripodi 120 senttimetriä leveä
cansonrulla sakset englantilainen pellavakangas 150 kertaa 100 senttimetriä
nestemäiset akvarellit nappi akvarellit intialainen muste siveltimiä pahvilautanen
muovimuki sakset
kävelen kuulen jo meren kohinaa myös tuuli humahtelee puiden väleistä sataa ei
kovin paljon mutta kyllä kastelee kastelee aina kun tuulessa sataa puista tippuu
vettä ja saa sateen tuntumaan voimakkaammin kävelen huppu päässä hiukset hupun
ulkopuolella on jo kastunut repusta sojottavat rullat alkavat ulkopinnaltaan mennä
kupruisiksi
kun näen meren hymyilen sää on vaikuttavampi kuin uskoin kuljen alas kallioilta
ikään kuin tietäisin jo kohdan mihin mennä en ole etukäteen päättänyt mutta taidan
silti tietää
lasken repun kallioseinää vasten asetan kameran käynnistän sen kamera pysyy
tukevasti kolmella jalalla se nojaa nojaa kallioon otan ensimmäiseksi canson rullan
avaan sen tuulessa tuuli tarttuu siihen paiskoo sitä paperi tarttuu kallioon astun
lätäkköön goretex kenkä ei pidä lätäkkö vettä rullan paperi tarttuu märkään kallioon
nyt se taas lepattaa irti saan leikattua sopivan palan astun taas lätäkköön
lätäkkö on takanani
korvaani lentää pisara ja äänet muuttuvat oudon kumeiksi
paperi tarttuu taas kallioon ja lepattaa paperi on muuttunut oudon kiiltäväksi
saan sen kivillä asettumaan haen myös kankaan englantilainen pellava on hienointa
pellavakangasta mitä maalaamiseen voi käyttää kangas on pienempi kuin paperi se
on helpompi hallita tuulessa kumarrun sen päälle kuin moskeijan äärellä saan sen
tarttumaan kallioon pahvilautaselle laitan akvarelleja summittaisesti jotain sävyjä
maalaan nostaen katsetta tiheään kuin maalaisin krokiita maisema on vähintään
yhtä arvaamaton pelkään sen vaihtavan asentoa paperi lautanen on valunut tyhjäksi
väreistä tuulee ja tuuli on jotenkin jatkuvaa ei puuskaista vaan se vain tuulee äänet
on yhä kumeita ja astun lätäkköön
nostan paperia ottaakseeni sen talteen tuuli tarttuu siihen se on löysä luikertelee
tuulessa hyvin epäpaperimaisesti tuuli riuhtoo ja paperia jää käteeni tuuli riuhtoo
paperi repeää sitä jää molempiin käsiin pala ja muu paperi lentää sivuun tartun siihen
uudelleen taas repeää ja molempiin käsiin jää palanen sitten saan sen nostettua ja
näen miten värit ovat valuneet pois
tuuli repäisee sen käteeni jää pieni pala paperia muu paperi lysähtää myttyyn lätäkköön
nostan paperin lätäköstä tuuli tarttuu siihen se repeää ja pieni pala jää käteeni
viimeinen pala ei repeä tuulessa se on niin pieni lasken sen märälle kalliolle suoristan
sen käärin siitä pienen siistin rullan suoristan sen, aarteeni
nostan nyt kankaan tuuli tarttuu siihen mutta se ei repeä onhan se englantilaista
pellavaa saan sen suoristettua teen siitä rullan käärin ja suoristan nostan rullan se
on painava olentomainen löysä kuin ruumis ohitseni lentää joutsenperhe lentävät
matalalla ja päättäväisesti horisontin myötäisesti ne eivät huomaa minua lasken
kankaan mereen pesen sitä pesen kuin pesisin lakanoita riisun uin
pakkaan tavarani vedenpitävä reppu on täynnä vettä kannan veden kotiin kannan
painavat rullat kotiin kannan valkoisen paperimytyn kotiin kaikki on valuvaa puhdasta
maalasinko ollenkaan posket kihelmöivät
